Teatteriharrastus on ilmaisun muoto

Teatteria eivät kaikki miellä harrastukseksi, sillä se koetaan usein vahvasti taiteelliseksi alaksi, joka on tarkoitettu ainoastaan lahjakkaille näyttelijöille. Todellisuudessa jokainen voi harrastaa teatteria ja sen avulla on mahdollista vahvistaa omia ilmaisutaitoja, oppia tiiminä toimimisen henkeä ja sukeltaa samalla omiin tunteisiin. Teatterikurssille ilmoittautuminen ei tarkoita automaattisesti näyttelijäksi ryhtymistä edes harrastajatasolla, vaan se voi olla itselle sopiva kurssi, jonka avulla opitaan rentoutumaan muiden edessä esiintyessä ja saadaan nauraa vapautuneesti itselle. Teatteri koostuu monista eri aloista ja kurssin avulla opitaan hahmottamaan teatterin maailmaa, joka koostuu eri työtehtävistä ja näyttelijöiden hitsautumisesta yhdeksi tiimiksi, jolla on yhteinen tavoite – saada tarina elämään lavalla.

Itsetutkiskelua harrastuksen avulla

Teatterin avulla voidaan käsitellä myös omia tunteita. Monen tähtinäyttelijän voima liittyy juuri omien tunteiden esille tuomiseen, se vaatii paljon näyttelijältä mutta antaa paljon yleisölle. Teatterityö voi olla puhdistavaa uuden luomista ja monia puraiseekin teatterikurssin lomassa teatterikärpänen, joka imaisee mukaan tuohon ihmeelliseen teatterin maailmaan.

Teatteriharrastus sopii kaikille

Teatteria on tarjolla kaikenikäisille. Teatteriharrastuksesta kannattaa kysellä tarkemmin oman paikkakunnan opistoista ja yksityisistä teatterikerhoista. Lapsille järjestetään erilaisia kursseja ja harrastusryhmiä riippuen iästä jo päiväkoti-ikäisistä alkaen. Lapsille liike ja tarinat ovat luonnollinen ilmaisumuoto, jolla he hahmottavat ympäristöä ja tuovat esille omia tunteita. Nuorella iällä alkanut teatteriharrastus on monelle tärkeä väylä käsitellä iän mukana tuomia muutoksia kuten kasvukipuja ja elämän vaikeitakin puolia. Teatteri voi toimia monille nuorille paikkana, jossa on koulu- ja kaveriympäristöä helpompi purkaa tunteita, sillä ollaan harrastuspiirissä, jossa ilmaisu on tekemisen ydin. Monille sulkeutuneille henkilöille teatteri voi olla apukeino löytää itselle sopivan ilmaisunmuoto ja taiteelliset puolet, joiden olemassaoloa ei ole huomannutkaan.

Teatteriryhmistä voi hitsautua tiiviitä yhteisöjä, joiden kanssa on helppoa jakaa iloja ja suruja, ollaanhan hyvin sosiaalisessa ryhmässä, jossa on opittava unohtamaan yksilöllisyys ja opittava hyödyntämään ryhmän voimaa. Teatteri opettaa nuorille monia tärkeitä arvoja kuten rakkauden taiteeseen ja sen tekemiseen, yhteisön voiman ja sen, että teatterissa kaikki ovat samanarvoisia.

Kun esirippu nousee, ei yleisössä tai lavalla ole titteleitä. On vain tapa ilmaista ja tuntea. Teatteriharrastuksen voi aloittaa myös myöhemmällä iällä ja moni kokeekin, ettei ole aikoihin nauranut niin paljon kuin teatterikurssilla. Ilmaisutaidon oppiminen ja vapautunut tulkitseminen voi laukaista monia tunnelukkoja, joiden avulla ihminen kokee olevansa irti kahleista. Teatterikurssit eivät ole vaikeita ja niillä ei monien luuloista huolimatta suoriteta hankalia tehtäviä vaan annetaan ihmisille avaimet ilmaista, tuntea ja kehittyä.

Esiripun takana

Teatteri jakautuu eri taidemuotoihin. Kaikkia niitä yhdistää näyttelijätyö, jossa yleisön edessä ilmaistaan puheen, liikkeen, musiikin, tanssin ja eleiden avulla. Tavallisen teatteriesityksen lisäksi tarjolla on myös muita teatterinmuotoja kuten:

  • Ooppera
  • Musikaali
  • Operetti
  • Baletti
  • Pantomiimi
  • Kabuki
  • Kiinalainen ooppera

Näyttelijöiden lisäksi teatteriesityksissä tarvitaan lavastajia, ääni- ja valosuunnittelijoita, puvustajia, ohjaajia ja teatterirakennusten henkilökuntaa. Harrastus voi muuttua ammatiksi mutta näin ei välttämättä aina käy. Toisille teatterista tulee rakas harrastus, joka johdattaa mahdollisesti aina teatterikorkeakouluun asti ja lopulta siitä tulee ammatti. Monille se säilyy kuitenkin rakkaana harrastuksena, joka luo vastapainoa työlle ja arjelle, teatteri on oma maailmansa, jonne arjen kiireillä ei ole pääsyä.

Teatterikurssien muoto on monipuolistunut ja nykyisin niitä on mahdollista räätälöidä esimerkiksi työporukoille, joille yhteinen kurssi voi olla porukkaa lähentävä kokemus. Sen lisäksi teatterikoulut tarjoavat yksityiskursseja, teatterisynttäreitä ja muita jokaisen ryhmän tarpeisiin luotuja tapahtumia.

Merkittävät näytelmät suomalaisteattereissa


Suomenkielinen teatteri on viihdyttänyt teatteriyleisöä ammattimaisesti aina 1800-luvun puolesta välistä alkaen. Tänä aikana näyttämöille on tuotu erilaisia, monenlaisia makuja miellyttäviä esityksiä aina tragediasta, draamaan, musikaaleihin ja komedioihinkin.

Mutta kuinka mitata näytelmän menestystä? Mistä tietää, että kyseessä on ikivihreä helmi? Menestystä arvioidaan yleensä esityskertojen ja katsojalukujen määrillä sekä sillä, kuinka pitkään näytelmä on pyörinyt yhtäjaksoisesti teatterilla.

Näiden mittareiden pohjalta Suomen suosituimmat näytelmät ovat alle listatut. Tämä lista on koottu Teatterin tiedotuskeskus, Tinfon keräämien tilastojen pohjalta, ja kyseessä on näytelmät, joita on tuotu teattereihin 1800-luvun lopusta alkaen.

Tukkijoella viihteellisti tukkilaiselämän

Laulunäytelmän Tukkijoella, jonka on kirjoittanut Teuvo Pakkala ja säveltänyt Oskar Merikanto. Kyseessä on Suomen klassisimpia näytelmäteoksia, joka tunnetaan letkeästä musiikistaan ja tukkilaiselämän romantisoinnista. Näytelmä nähtiin ensimmäisen kerran Helsingin Suomalaisessa Teatterissa vuonna 1899. Näytelmä alkaa, kun pieneen kylään saapuu uittoporukka, ja tästä alkaa tarina, josta ei puutu romantiikkaa ja keveitä lauluesityksiä.

Tukkijoella on Teuvo Pakkalan kaikkein tunnetuimpiin kuuluva teos ja yksi Suomen esitetyimpiä näytelmiä. Sitä on nähty jo useita vuosikymmeniä kesäteatterien ohjelmistoissa eri puolella Suomea. Näytelmän pohjalta on tehty myös jopa kolme elokuvaversiota.

Nummisuutarit – realistista aikalaiskuvausta

Aleksis Kiven vuonna 1864 kirjoittamaa Nummisuutarit -näytelmää pidetään yhtenä kansalliskirjailijamme omaleimaisimmista teoksista. Se myös kuuluu Suomen kaikkien suosituimpiin puhenäytelmiin. Kivi kuvasi Nummisuutareissa kotiseutuaan realistisesti ja varsin elävästi, joka on syynä näytelmän suureen suosioon. Nummisuutarissa on yhteensä viisi näytöstä, joissa seurataan suutarimestari Topiaksen edesottamuksia muun muassa Hämeenlinnaan sijoittuvilla kaduilla ja Puolmatkan krouvissa.

Seitsemän veljestä – kansalliskulttuurin helmi

Toinen Aleksis Kiven suurteoksista on klassinen Seitsemän veljestä. Se ilmestyi romaanina vuonna 1870, ja kirja on yksi realistisimmista tuon ajan realistisista kansankuvauksista. Teoksen myötä Aleksis kivi nousi suomalaisen kirjallisuuden merkittävimmäksi hahmoksi, ja kirja on ensimmäisiä suomenkielellä julkaistuja romaaneita.

Seitsemästä veljeksestä on tehty useita erilaisia näytelmäteoksia. Kalle Holmbergin ohjaama, Turun kaupunginteatterissa nähty sovitus on näistä yksi tunnetuimmista. Sen ensi-ilta nähtiin vuonna 1972, jonka jälkeen näytelmää on esitetty yhteensä huikeat 240 kertaa. Päärooleissa näytelmässä nähtiin monia tunnettuja suomalaisnäyttelijöitä, kuten Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri, Heikki Kinnunen ja Juha Muje. Näytelmästä on olemassa myös 143 minuutin pituinen TV2:n esittämä televisioteatteritallenne.

Kiviä taskussa – suosituin ulkomaisen kirjailijan kirjoittama näytelmä

Tämän vuosituhannen suosituimpiin, Suomessa esitettyihin ulkomaisiin näytelmiin kuuluu irlantilaisen Marie Jonesin kirjoittama Kiviä taskussa (Stones in his pockets), joka on samalla pisimpään ohjelmistossa pysynyt näytelmä. Sitä on esitetty Helsingin teatterissa aina vuodesta 2002 alkaen. Näytelmässä vilisee jopa 15 erilaista roolia, joita suositut koomikot, Mika Nuojua ja Martti Suosalo näyttelevät.

2000-luvun suosituimpia kotimaisia näytelmiä

Katsojalukujen perusteella Suomen suosituimmat kuluvan vuosituhannen näytelmät ovat:

Vuonna 85 on Riku Suokaan ja Heikki Syrjän kirjoittama, Tampereen Työväen Teatterissa ensi-iltansa nähnyt manserock-henkinen musikaali. Yli 300 esityksellään ja reilulla 230 000 katsojallaan sitä voidaan pitää suomalaisen teatterin menestyneimpänä näytelmämusikaalina.

Alivuokralainen on legendaarisen Kummeli-sarjan jäsenten, Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen kirjoittama komedia, joka esitettiin Tampereen Teatterissa seitsemän vuoden ajan (2003-2010). Se on historian toiseksi suosituin esitys Tampereen Teatterissa, ja sitä on esitetty yhteensä yli 100 000 katsojalle.

Suomenhevonen on Sirkku Peltolan kirjoittama kuvaus suomalaisesta kulttuurista sadan vuoden ajalta neljän sukupolven ihmisen elämää seuraten. Näytelmässä on mukana monenlaista dramatiikkaa, mutta myös huumoria, joten näytelmä on sekä koskettanut että viihdyttänyt tuhansia katsojia. Näytelmä myös houkuttaa musiikillaan, joka vaihtelee aikojen saatossa aina kansanmusiikista rockiin.

Suomalaiseen teatteriin mahtuu siis monenlaisia helmiä, ja ajan myötä saamme nauttia taas useista uusista kulttuuriamme kuvaavista merkkiteoksista.

Suomen kaupunginteatterit jaksavat viihdyttää kansaa

Antiikin ajoista lähtien ihmiset ovat kokoontuneet teattereihin sivistymään ja kokemaan arkea suurempia elämyksiä. Teatteritilat on symbolisoitu koko kansan yhteiseksi tilaksi, jossa jokainen voi nauttia kulttuurista taustasta huolimatta. Suomessa teatteri on ollut kautta historian paikka, jossa voi käsitellä tärkeitä kysymyksiä kuten kansallisuusaatetta, kielikysymystä sekä aina laajentuvassa määrin yhteiskunnallisia ongelmia.

Kaupunginteatterit syntyvät vasta 1900-luvulla

Ensimmäinen teatteri avattiin vuonna 1640 Turun akatemian tiloihin. Ruotsin vallan alla 1700-luvun loppupuolella Turku sai nauttia Ruotsin pääkaupunki Tukholman läheisyydestä ja vaikutteista sen hallintoon ja kulttuuriin. Ruotsalaiset kiertolaisteatterit esiintyivät säännöllisesti Turussa. 1800-luvun alussa venäläiset teatteriryhmät matkustivat esiintymään Viipuriin, Turkuun ja Helsinkiin. Suomalaisia kiertueteatteriseurueita perustettiin vasta 1800-luvun lopulla.

1800-luku oli harrastelijateattereiden kulta-aikaa. Tuolloin alettiin puhua ensimmäisen kerran kansallisesta teatterista joka edistäisi kieltä ja kulttuuria. Teatterin puuhamiehiä olivat Zacharias Topelius ja Fredrik Cygnaeus. Suomenkielisen ammattiteatterin alkuna pidetään vuonna 1869 fennomaanien iltamissa esitettyä Aleksis Kiven Leaa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Helsingin teatteritalossa esiintyi suomenkielinen näytelmä.

1900-luvulla monet aktiiviset työväenteatterit ja porvariteatterit olivat rahoitusvaikeuksissa. Rahoitusvaikeuksien takia monissa kunnissa keskusteltiin niiden yhdistämistä. Turun Työnväenteatterin palon takia Turussa yhdistyminen tapahtui nopeasti. Vuonna 1946 perustettiin ensimmäinen täysikunnallinen Turun kaupunginteatteri Turun Teatterin ja Turun Työväenteatterin yhdistymisen jälkeen. Vuonna 1948 yhdistyivät Joensuussa kaksi teatteriryhmää ja he muodostivat Joensuun kaupunginteatterin. Helsingissä perustettiin kaupungin hallinnassa oleva teatterisäätiö vasta vuonna 1965 ja sen rakentama rakennus vihittiin käyttöön 1967. Tiloista tuli Helsingin kaupunginteatteri. Kaupunginteatterit ovat kaupungin ylläpitämiä. Tietty osa henkilökunnasta on kaupungin palkkalistoilla.

Kaupunginteatterit nykypäivänä ja niiden merkitys

Turun ja Helsingin kaupunginteattereiden lisäksi tänä päivänä Suomessa on kaupunginteattereita myös Espoossa, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Kemissä, Kokkolassa, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Raumassa ja Vaasassa. Kävijämäärissä ylivoimaisesti suosituin teatteri on Helsingin Kaupunginteatteri, johon myydään noin 300 000 lippua vuosittain. Toiseksi suosituin on Turun kaupunginteatteri, johon myytyjä lippuja on noin 70 000 vuosittain.

Teatterit ovat nykypäivänä tärkeitä kansaa yhdistäviä paikkoja, jossa voidaan käsitellä useita arkojakin ajankohtaisia aiheita. Teatterissa ei ainoastaan viihdytä vaan sitä kautta pyritään vaikuttamaan. Kaupunginteattereilla sekä muilla teattereilla on voimakas valtion tuki. Aikuisten teattereiden lisäksi monet kaupunginteatterit panostavat myös lasten- ja nuortenteatteriin, teatteritietouden levittämiseen ja teatterikoulutukseen.

Helsingin kaupunginteatterissa panostetaan myös kaksikieliseen tarjontaan, laajaan perheteatteritarjontaan ja monipuoliseen ulkomaalaiseen ja kotimaiseen teatterituotantoon. Teatterityön ohella Helsingin kaupunginteatteri panostaa yleisötyöhön ja taidekasvatukseen. Teatterissa järjestetään esimerkiksi teosesittelyjä, kulissikierroksia, työpajoja, teatterivierailuja, koululaisten teatterileirejä sekä pitkäaikaisia yleisötyönprojekteja.

Kaupunginteatterien tulevaisuus

Kaupunginteatterit koetaan kaupungin viihtyvyyden ja elämänlaadun suhteen tärkeinä. Kaupunginteattereiden tulevaisuus riippuukin siitä miten teatterintekijät tulevat ymmärtämään alueen väestön teatteritarpeet ja odotukset. Viime vuosina jotkut teatterit ovat nostaneet menestystään laajentamalla ohjelmistoaan esimerkiksi lasten ja nuorten teattereihin tai musikaaleihin. Joissain kaupungeissa vähenevien katsojamäärien takia teattereita voidaan joutua sulkemaan. Kaupunkien etsiessä säästökohteita osa kaupunginteattereista on muuttunut osakeyhtiöiksi tai toimivat yhteistyössä keskenään.

Teatteriin halutaan lisää yleisötyötä ja dialogia yleisön kanssa. Monissa teattereissa on alettu kiinnittämään enemmän huomiota markkinointiin ja tiedostamiseen. Yleisöltä pyritään saamaan lisää tietoa teatterin merkityksestä ja toiveista. Onnistuneen yleisötyön esimerkkinä toimii Lahden kaupunginteatterin Teatterikaverit-hanke. Teatterikaverit on koottu eri-ikäisistä teatterista kiinnostuneista vapaaehtoisista, jotka tutustutetaan teatterin toimintaan ja esityksiin. Ryhmä toimii tämän jälkeen teatterioppaina tavallisille katsojille. He antavat lisätietoa esityksen aikana, väliajalla tai esityksen jälkeen. Yleisölle on näin tarjottu uusia työkaluja lähestyä esitystä ja ymmärtää teatteria yleensä.