Suomen kaupunginteatterit jaksavat viihdyttää kansaa

Antiikin ajoista lähtien ihmiset ovat kokoontuneet teattereihin sivistymään ja kokemaan arkea suurempia elämyksiä. Teatteritilat on symbolisoitu koko kansan yhteiseksi tilaksi, jossa jokainen voi nauttia kulttuurista taustasta huolimatta. Suomessa teatteri on ollut kautta historian paikka, jossa voi käsitellä tärkeitä kysymyksiä kuten kansallisuusaatetta, kielikysymystä sekä aina laajentuvassa määrin yhteiskunnallisia ongelmia.

Kaupunginteatterit syntyvät vasta 1900-luvulla

Ensimmäinen teatteri avattiin vuonna 1640 Turun akatemian tiloihin. Ruotsin vallan alla 1700-luvun loppupuolella Turku sai nauttia Ruotsin pääkaupunki Tukholman läheisyydestä ja vaikutteista sen hallintoon ja kulttuuriin. Ruotsalaiset kiertolaisteatterit esiintyivät säännöllisesti Turussa. 1800-luvun alussa venäläiset teatteriryhmät matkustivat esiintymään Viipuriin, Turkuun ja Helsinkiin. Suomalaisia kiertueteatteriseurueita perustettiin vasta 1800-luvun lopulla.

1800-luku oli harrastelijateattereiden kulta-aikaa. Tuolloin alettiin puhua ensimmäisen kerran kansallisesta teatterista joka edistäisi kieltä ja kulttuuria. Teatterin puuhamiehiä olivat Zacharias Topelius ja Fredrik Cygnaeus. Suomenkielisen ammattiteatterin alkuna pidetään vuonna 1869 fennomaanien iltamissa esitettyä Aleksis Kiven Leaa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Helsingin teatteritalossa esiintyi suomenkielinen näytelmä.

1900-luvulla monet aktiiviset työväenteatterit ja porvariteatterit olivat rahoitusvaikeuksissa. Rahoitusvaikeuksien takia monissa kunnissa keskusteltiin niiden yhdistämistä. Turun Työnväenteatterin palon takia Turussa yhdistyminen tapahtui nopeasti. Vuonna 1946 perustettiin ensimmäinen täysikunnallinen Turun kaupunginteatteri Turun Teatterin ja Turun Työväenteatterin yhdistymisen jälkeen. Vuonna 1948 yhdistyivät Joensuussa kaksi teatteriryhmää ja he muodostivat Joensuun kaupunginteatterin. Helsingissä perustettiin kaupungin hallinnassa oleva teatterisäätiö vasta vuonna 1965 ja sen rakentama rakennus vihittiin käyttöön 1967. Tiloista tuli Helsingin kaupunginteatteri. Kaupunginteatterit ovat kaupungin ylläpitämiä. Tietty osa henkilökunnasta on kaupungin palkkalistoilla.

Kaupunginteatterit nykypäivänä ja niiden merkitys

Turun ja Helsingin kaupunginteattereiden lisäksi tänä päivänä Suomessa on kaupunginteattereita myös Espoossa, Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Kemissä, Kokkolassa, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Raumassa ja Vaasassa. Kävijämäärissä ylivoimaisesti suosituin teatteri on Helsingin Kaupunginteatteri, johon myydään noin 300 000 lippua vuosittain. Toiseksi suosituin on Turun kaupunginteatteri, johon myytyjä lippuja on noin 70 000 vuosittain.

Teatterit ovat nykypäivänä tärkeitä kansaa yhdistäviä paikkoja, jossa voidaan käsitellä useita arkojakin ajankohtaisia aiheita. Teatterissa ei ainoastaan viihdytä vaan sitä kautta pyritään vaikuttamaan. Kaupunginteattereilla sekä muilla teattereilla on voimakas valtion tuki. Aikuisten teattereiden lisäksi monet kaupunginteatterit panostavat myös lasten- ja nuortenteatteriin, teatteritietouden levittämiseen ja teatterikoulutukseen.

 

Helsingin kaupunginteatterissa panostetaan myös kaksikieliseen tarjontaan, laajaan perheteatteritarjontaan ja monipuoliseen ulkomaalaiseen ja kotimaiseen teatterituotantoon. Teatterityön ohella Helsingin kaupunginteatteri panostaa yleisötyöhön ja taidekasvatukseen. Teatterissa järjestetään esimerkiksi teosesittelyjä, kulissikierroksia, työpajoja, teatterivierailuja, koululaisten teatterileirejä sekä pitkäaikaisia yleisötyönprojekteja.

Kaupunginteatterien tulevaisuus

Kaupunginteatterit koetaan kaupungin viihtyvyyden ja elämänlaadun suhteen tärkeinä. Kaupunginteattereiden tulevaisuus riippuukin siitä miten teatterintekijät tulevat ymmärtämään alueen väestön teatteritarpeet ja odotukset. Viime vuosina jotkut teatterit ovat nostaneet menestystään laajentamalla ohjelmistoaan esimerkiksi lasten ja nuorten teattereihin tai musikaaleihin. Joissain kaupungeissa vähenevien katsojamäärien takia teattereita voidaan joutua sulkemaan. Kaupunkien etsiessä säästökohteita osa kaupunginteattereista on muuttunut osakeyhtiöiksi tai toimivat yhteistyössä keskenään.

Teatteriin halutaan lisää yleisötyötä ja dialogia yleisön kanssa. Monissa teattereissa on alettu kiinnittämään enemmän huomiota markkinointiin ja tiedostamiseen. Yleisöltä pyritään saamaan lisää tietoa teatterin merkityksestä ja toiveista. Onnistuneen yleisötyön esimerkkinä toimii Lahden kaupunginteatterin Teatterikaverit-hanke. Teatterikaverit on koottu eri-ikäisistä teatterista kiinnostuneista vapaaehtoisista, jotka tutustutetaan teatterin toimintaan ja esityksiin. Ryhmä toimii tämän jälkeen teatterioppaina tavallisille katsojille. He antavat lisätietoa esityksen aikana, väliajalla tai esityksen jälkeen. Yleisölle on näin tarjottu uusia työkaluja lähestyä esitystä ja ymmärtää teatteria yleensä.